Christmas!

Joulufiilis. Ei ollut, en nahnyt sita edes vilaukselta. Uskoisin, etta joulufiikisettomyys johtui lumettomuudesta ja runsaasta auringonpaisteesta. (Vaikka kuulin, ettei Suomessa sen parempi tilanne lumen kannalta ollut)

Olin taas tavalliseen tapaani myohassa joululahjojen kanssa. Kavin ostamassa joululahjat Eijalle Chrisille ja Kylelle vasta perjantaina 23. paiva. Onneksi Chrisilla oli vapaapaiva, ja sain lahtea kaupoille jo kolmelta paivalla. Kotiin paasin vasta kuudelta. Ja paketoinnin sain hoidettua vasta lauantaina 24. paiva Onneksi taalla lahjat jaetaan vasta 25.paiva! Olisin ollut muuten todella pahasti myohassa.
               Oli kylla kiinnostavaa kayda ihmettelemassa ihmisia viimehetken jouluostosten parissa. Ruuhkat taalla verrattuna suomeen, on vahintaan potenssiin 10. Vaikka kauppojen parkkipaikat ovat SUURIA, oli silti ihme, etta vapaan paikan edes loysi. Ja kun olin autossa odottelemassa etta vihdoin paasisin parkkialueelle kaartamaan, pystyin autosta katsella, kuinka olisi vieressa ollut vapaa paikka, jos vain olisin ollut parkkipaikan puolella. (Siita sitten piti puhelimella ottaa kuva muistoksi, ihan vain v*ttuillakseni itselleni)

Samana paivana Chrisin vanhemmat saapuivat meille. Ennen kaupoille lahtoa, olin jo siivonnut huoneeni, ottanut henkilokohtaiset tavarat pois nakyvilta ja siirtanyt tarpeellisia tavaroita Kylen huoneeseen. Jouduin siis evakkoon. Tilanne ei kuitenkaan harmittanut.
         Paitsi seuraavana aamuna, 24.paiva. Olin illalla laittanut oven lukkoon normaaliin tapaan (koska Kyle saattaa tulla iltaisin oman mielen mukaan juttelemaan viela monta kertaa sen jalkeen, kun olen sanonut hyvat yot ja kadonnut omiin oloihini). Mutta AAMULLA klo 8.00 Kyle yrittaa tulla huoneeseen. Koputtaa oveen, koputtaa uudestaa ja kutsuu mua nimellani. Herasin. Kysyin mika on syyna koputteluun, ja olin edelleen puoliunessa. Sen vuoksi Kylen vastaus vain hammensi, enka tajunnut  mista ihmeen ikkunasta Kyle puhui. (keskustelu oli siis englanniksi) Sanoin, etta nukun viela ja antaisi mun jatkaa nukkumista. Kyle koputti uudestaan ja selitti mita halusi. Olin edelleen ihan kujalla, mista Kyle selitti.
           Kun Kyle lopulta luovutti ja antoi olla, ma olin jo totaalisen hereilla. en saanut enaa unta. Otti paahan, kun olisin vihdoin saanut pitkaan nukkua...
           Myohemmin selvisi, etta ikkuna, josta Kyle puhui, tarkoitti suklaakalenterin luukkua. Otti paahan viela enemman, kun en nukkumaan mennessa ollut tajunnut kalenterin olevan huoneessa. Olisin saastynyt heratykselta, jos vain olisin jattanyt kalenterin oven ulkopuolelle...

Aattona kaytiin myos kirkossa. Ei ollut aivan tavanomainen joulukirkko. Musiikin soitti bandi ja kappaleet oli muokattu pop-sovituksiksi. Huone, jossa tilaisuus naytti, vaikutti aivan luentosalilta, jossa oli lava, missa puheet ja soittaminen tapahtui.
           Lopuksi teimme lightning;in. Eli kaikille oli jaetty kynttilat saliin sisaan tullessa. Ja tuli jaettiin kaverilta toiselle. Koska meidan penkkialueelle tulen tulo kesti, meidan takana oli joku nuorempi mies, joka omatoimisesti penkoi taskustaan sytkarin, sytytti oman kynttilansa ja tarjosi avuliaasti meillekin liekin! (ei vain jaksanut odottaa) Kun kaikilla oli liekki, ihmiset nousivat seisomaan ja kuuntelivat loppuun kappaleen, jota pappi lauloi kitarasaestyksellaan.
(harmittaa kun kameraa en ottanut mukaan. Olisi ollut hieno kuva, kun kaikki kynttilat paloivat.)

25. paiva herasin myos kahdeksalta. Joku urpo soitti mun amerikan puhelimeen. V*itutus heratyksen johdosta nousi niin korkealle, etta loin vain luurin korvaan. Enka edes tieda kuka soitti. Nakyi vain numero. Mutta omapahan oli vikansa, kun soitti joulupaivana niin aikaisin.

Joulupaiva oli muutenkin rento. Aamulla lahjojen jako. Taalla on tapana ottaa kuusen alta yksi lahja kerrallaan, ja lahjan saaja avaa sen muiden seuratessa sivulta. Jostain kumman syysta Kyle loysi vain itselleen lahjoja. Parasta oli, kun Kyle tutki pakettia, mutta ei loytanyt omaa nimeaan, han jatti sen kuusen alle (eika vienyt saajalle) ja alkoi tutkimaan seuraavaa pakettia!
               Paivan paras kommentti Chrisilta; "oh no..." kun kuuli saavansa paketin minulta. Ei tainnut odottaa sellaista.  Hetken teki paremmaksi se, kun Chris yritti lukea pienta tekstia, jonka olin saatesanoiksi kirjoittanut. Chris yritti lukea (lasit paassa) , mutta siirsi koko ajan pakettia kauemmaksi nahdakseen paremmin tekstin. Kysyin kaksi kertaa onko han varma, etta kayttaa omia lasejaan. Joka kerta vastaus oli, etta varmasti kaytti omia lasejaan. Kun kolmannen kerran tarkistin asiaa ja kerroin, etta mun lasit oli TV;n luona poydalla olohuoneessa, Chris otti lasit paastaan, katsoi niita ja totesi lasien olevan mun ja samaan hengenvetoon jatkoi puoliaaneen 'missakohan mun lasit sit on'. Hymyilytti aika pitkaan tuon jalkeen.

Yleisesti ottaen, joulu oli mukava. Vaikka en usko nahneeni aitoa Amerikkalaista joulua, kun perheessa vaikuttaa suomalainen. Ja kaiken lisaksi se suomalainen on nainen! (sen vuoksi joulupoydassa oli tarjolla lanttulaatikkoa. Ja perinteista suomalaista kotijuustoa.) Ja nautin kun lahjat jaettiin aamusta, eika mihinkaan ollut kiire. Eli pohjimmiltaan hyva mieli jai. (vain se joku tekeminen jai paketeista saamatta!)

Stockings.
Portaiden kaide korvaa taydellisesti takanreunan.

Our christmastree. With presents.

Kuusen tekolumi nakyy vaha paremmi.

Koristeet ovat oikeasti todella mahtavat, mutta taidottomuuden
(ja kamera standin puuttumisen) vuoksi, en saanut sita ikuistettua.

Snowman.
Typera kuvakulma. :D

Taa on aika wauwou piha. Todella valoisa.
Onneks en ole maksamassa sahkolaskua...



Pingut.
Pingviinien lisaks, tosi suosittuja on sellaset porojen muotoset 3D-valokoristeet.

En ymmarra miten Paavo Pesusieni liittyy jouluun?
Ton tyyliset joulukoristeet oli kylla suosittuja, eri hahmojen merkeissa.

North Pole. Eiko ihmiset oikeesti tiia, et Joulupukki on oikeesti kotoisin Suomesta??

Kekseliain joulukoriste!

Mistelinoksa.
Ensimmainen lajissaan jonka olen nahnyt.
(hyvin valttelin paikkaa koko joulun)

Peruskorjattu piparkakkutalo.



Starbucks lahjakortti Stockingista, ja joulupukki oli jattanyt kuusen alle 100dollaria!
(tammikuuta odotellessa...)

December 17th-18th

Lauantaina, 17 paiva, menimme Santa Cruziin. Oli mielenkiintoinen reissu. Samalla reissulla katselin ensimmaisen kerran Californiassa olon aikana rantaa. Oli yllattavan houkuttelevan nakoinen, kun katseli monia rantalentopallokenttia. En kuitenkaan rannalle asti paassyt, vaikka olisi saanut hauskan kuvan, kun olisi upottanut kengat hiekkaan ja ottanut rantakuvan itsesta, lampoiset vaatteet paalla.
              Santa Cruz vaikutti olevan myos surffaushenkinen kaupunki, silla rannan laheisyydessa oli paljon liikkeita, joiden nayteikkunoissa oli surffilautoja, ja muita rantatarvikkeita.

Voisi olla kiinnostavaa kayda surffauskurssilla, jos siella vain sellaisia jarjestetaan.. Taytyy laittaa pohdintaan kevatta varten...
Santa Cruzissa ensin soimme lounasta piknik-tyylilla. Kaikki tuttavat, jotka paikalle kokoontuivat, toivat jotain syotavaa. Syomisen jalkeen suuntasimme sitten ostamaan lippuja maisemajunaa varten. Juna kulki rantaa myoten, ja sen jalkeen suuntasi enemman keskikaupunkia kohti. Junan reitti oli vain paikasta A paikkaan B, ja takaisin samaa tieta  paikkaan A.
Vaikka maisemat eivat olleet niin ihmeellisia junamatkalla, iloa kuitenkin tuotti Joulupukki, joka vieraili vaunuissa ja toi karkkia. Vaikka joulupukki jatti minut huomioimatta, joulumuori toi mullekin karkin!

Eniten iloa minulle aiheutti seurata Chrisia, Eijaa ja  heidan ystavia. Miten aikuiset ihmiset osaavatkin kayttaytya kuin pahaiset teinit?? He ottivat junaan mukaan repussaan ainakin kolme pulloa viinia. Ja viini tietenkin kaadettiin kuppeihin niin, etta kaikki  kaverit olivat ymparilla mahdollisimman tiiviisti, ettei muut kanssamatkustajat olisi huomanneet mitaan.
Ja koska Eija ja Chris ystavineen ottivat ryhmakuvia, paatti Eija ja Stacy, etta minustakin pitaa kuva saada, kun yleensa mina olen aina kameran takana, enka kuvattavana. Jos olisin heti alkuun tajunnut joutuvani kuvaamisen kohteeksi olisin kieltaytynyt, silla en kameran edessa oikein viihdy. Eija ja Stacy kuitenkin olivat minua nopeampia, joten nyt minusta on Eijan kanssa yhteiskuva. Kuva tosin on vielakin Stacylla.

Juna matkan jalkeen porukka viela viihtyi parkkipaikalla juttelemassa. Ja tilannetta viela paransi se, etta yhden auton takakontissa oli skumppaa tarjolla. En voinut taaskaan kuin ihmetella nakemaani, kun aikuiset ihmiset joivat alkoholipitoista juomaa ulkona parkkipaikalla KYLMASSA ja juttelivat. Tuli mieleen suomalaiset alle 18-vuotiaat teinit, jotka kannaavat ulkona saassa kuin saassa..
        Koska nuorimmatkin lapset olivat mukana, he menivat Chrisin autoon, ja viettivat siella hieman lampoisemmassa aikaa. Chris taisi huomata, etta minulla oli hieman kylma, ja sanoi olevan ok, jos haluan autoon menna himan lampoisempaan. Sen jalkeen katsoimme molemmat hetken kun meidan auto oli taynna lapsia. Totesin viihtyvani paremmin ulkona.

Illan paras kommenti Frankilta:"kaikki lapset lukittu autoon. PERTY TIME!"

Juna paivalla, ja Santa Cruzin rannan huvipuiston vuoristorata.

Joulujuna palmujen edustalla.

Rantaa, ja toi laiturialue, mika taytyy viela kayda joku paiva tutkimassa.

Rantaa, ja ne lentiskentat!

Rakastan palmuja<3
Junamatkanaikana otettu kuva.

Junan koristelua.

     

Sunnuntaina mentiin sitten jalkapallo otteluun. Chris oli saanut tyopaikaltaan vapaaliput.
Ensin olimme stadiumin ulkopuolella. Ihmiset olivat kokoontuneet sinne asuntoautojen kanssa, ja pitivat hauskaa, grillasivat ja heittelivat jalkapalloa. Eli menimme Chrisin pomon asuntoauton luo, esittaydyime, ja Chrisin pomo vain sanoi, kaikki mika on meidan, on myos teidan. Eli saimme syoda niin paljon kuin halusimme, ja kayttaa asuntoautoa (siella oli mm. vessa. Jonka ovessa ei ollut lukkoa!?)
Vietimme hetken aikaa vain jutustellen, syoden ja pitaen kivaa. Oli outoa seurata sita toimintaa, silla siella oli asuntoautoja VALEHTELEMATTA ainakin 100. Ja joka suunnalta kuului musiikki. Parhaiten varustelluissa asuntoautoissa oli jopa taulu-TV;t mukana ja he katsoivat jotai matsia. Melko luxusta.
Ennen kun suuntasimme stadiumille sisaan, uskaltauduin kysymaan meidan asuntoautoporukan pojilta, saisinko minakin heittaa jalkapalloa, kun koskaan en sellaista ole kokeillut. Yllattavan hyvin heittoni sujui, ja poika kelta olin asiasta kysynyt, mumisi hiljaa, etta jos en oikeesti koskaan aikaisemmin ole heittanyt, niin heitto oli todella hyva. Ah, oon vaan niin paras!

Stadiumin sisalle mennessa turvatarkastuksissa oli miehille ja naisille omat jonot. Ja koska naisia ei paljoa ollut, paasimme Eijan, Tamin ja lasten kanssa nopeasti sisaan. Eika edes jaaty miehia odottamaan vaan suuntasimme etsimaan paikkamme.
Paikka oli aika loistava. Korkealla, mutta ei kuitenkaan liian korkealla. (otti vain paahan, kun kameran objektiivi ei ollut tarkoitettu kauempana olevien kohteiden kuvaamiseen....)

Ja jalkapallofanit taalla Amerikassa.. Huhhuh! Ne on PALJON pahempia kuin Suomessa. Totta kai vastustajalle huudellaan, mutta jos vastustajan FANI eksyy katsomoon, sille huudetaan taysin rehellisesti rumia ja kasketaan suoraan painumaan vittuun.
         Ja kun vastustajalla oli pallo, tuntui, etta paa rajahtaa siita aanesta, minka fanit tuottivat estaakseen vastustajaa kuulemasta oman joukkueen kutsuja ja muita. (Ensi kerralla korvatulpat mukaan, jos jalkapalloa viela livena menen katsomaan)

Parasta kuitenkin oli, etta Chris osti mulle sellasen kasi jutun!! Ja ei edes halunnut mun maksavan sita takaisin. Eli yksi asia taas saavutettu mita halusinkin taalta mukaani saada!
           Muutenkaan ei kaduta, etta mukaan lahdin. Oli hauskaa!

Nii, ja aina kun meijan joukkue paasi vaadittavan matkan edettya (1jard) ja oma vuoro jatkui,
joku huusi aina ONE, TWO, THRE; FIRST DOWN !! Ja loppuun, liittyi yleensa muitakin.
(yhessa vaiheessa, joku kyllastyi kuulemaan tuon huudon kolmannen etenemisen jalkeen, niin vastasi siihen kovaan aaneen SHUT UP! En voinut olla nauramatta. :D)

Oakland Raiders!! Liput!

Yleiskuva kentasta.

 

Pelia.

Vastustaja lahella saada Touch Downin!

Jopa taulut kaskee tekee aanta ja hairitsemaan vastustajaa. ja yleiso huusi! (silloin kaipasin aina korvatulppia...)

Joku erittain pukeutunut fani.
Kavi huudattamassa porukkaa.

Deja Vu

Tanaan tuli deja vu-hetki. Eika se tuntunu yhtaan mukavata 'hei-oon-nahny-tan-tapahtuman-aikasemmin'-tilanteelta. Se hetki oli kamala, ku tuntu et se tilanne ja kaikki siina hetkessa oli tuttua parin vuoden takaa. Yllattavan useinki oon nahny enneunia tapahtuvasta, mut sillon oon vaan ollu ilonen kun uni on tapahtunu oikeessa elamassa. Mut tan paivanen oli jotain todella karmivaa, enka tieda miks.
            Hetki oli jopa hieman erilainen kuin yleensa. Olin hakemassa vain ponnaria, jotta sain paidanreunan kiristettya. Deja Vu tunne tuli kuitenkin vasta hetken paasta kun rikkinaisen ponnarin olin jo ottanut kasiini, ja solminut sen toimivaksi. Vasta sitten tajusin, etta ponnarin ottamisessa oli jotain todella tuttua. Mietin uudelleen mita tein ja miten, ja hammastelin samalla mista tunne johtui, silla enhan ole asunut taalla kuin vasta nelja kuukautta, enka ole tehnyt mitaan samankaltaista.
             Tajuttuani nahneeni unen tai vastaavan tilanteesta Deja Vu-tilanne alkoi hairitsemaan. Ihan kuin sen pitaisi jatkua viela jotenkin. En vain saanut mieleeni miten tilanteen olisi pitanyt jatkua, ja miettimista haritsi paassa pyorinyt jo tapahtunut tilanne. Myoskin KAIKKI tasolla olleet tavarat olivat taysin samoilla paikoilla kuten enneunessa tai jossain, missa olin ne nahnyt. Myos tuntui silta, etta jotain tasolta puuttui, en vain tiennyt mita, enka tieda vielakaan.

Hairitsee edelleen miksi tilanne oli niin karmiva. Melkein pelottava. Eihan tuollaisessa Deja Vu tai enneunen tapahtumisessa pitaisi olla mitaan pahaa, jos asia ei liity surulliseen tai huonoon asiaan?

Wednesday and Thursday

Keskiviikkona Kylella oli I hate you-paiva. Ja sain kuulla tuota lausetta itselleni sanottuna ainakin viisi kertaa 10minuutin aikana. Joka kerta toistin itseani kertomalla kuinka vaarin ja ilkeaa on tuollaista sanoa kenellekaan. Kyle jopa suutahti mulle, kun en ennen uimatunnin alkua suostunut auttaa hanta paidan pois ottamisessa enka ottanut kassista hanen uimalasejaan valmiiksi. Kyle ei tykannyt kun sanoin suoraan, etten auta hanta kun han ei osaa pyytaa kauniisti, vaan han kuulostaa kiukkuselta ja kaskevalta. Ja taas sain kuulla Kylen suusta kuulla lauseen 'I hate you'...
                   Uinnin jalkeen Kyle oli jo paremmalla tuulella. Sai uuden merkinnan uintipassiinsa, kun oppi uuden taidon. Olin silti itse viela hieman huonolla, kiitos Kylen kaytoksen aikaisemmin.

Myohemmin samana paivana, ennen kuin vanhemmat olivat kotona, Kyle halusi tietokoneelle. Ei mulla sinansa ollut ajatusta vastaan mitaan, mutta halusin kuitenkin olla varma, ettei Kyle olisi halunnut tehda jotain muuta minun kanssa. Tarkistaessani asiaa toisen ja viimeisen kerran, Kyle vastasi tiuskien ettei halunnut tehda muuta, ja taas lisasi tutuksi tulleen lauseen 'I hate you'. Siina vaiheessa mun sietokyky oli taynna. Rauhallisella aanensavylla kerroin Kylelle, etta hanen mahdollisuutensa paasta koneelle oli mahdotonta hanen huonon kaytoksensa takia, ja vain hanen aitinsa voisi antaa luvan kun kotia paasee. Ennen sita, Kylella ei ollut asiaa pelaamaan tietokoneelle.
                    Silloin Kyle suuttui, ja alkoi anelemaan koneelle paasya. yritti tehda asiasta vitsia. Mua ei silti naurattanut, ja kun Kyle tajusi, etta olen tosissani, han suuttui. Hetken istui vieressa ja sen jalkeen lahti itsekseen leikkimaan.

Samana iltana analysoitiin Eijan kanssa Kylen kaytosta. Mietin, etta ehka Kyle on tekemassa musta nyt sita puuttuvaa tappelukaveria, sellaisen kun  yleensa kaikki lapset kaipaa. Kenties Kyle vasta opettelee kuinka tapella ns. 'siskon' kanssa.
                      Eijan ajatukset kulkivat samaa reittia. Han myos kertoi, etta edellisena paivana kun Kyle oli ollut kaverillaan, kaverin isoveli oli sanonut jotain ilkeaa, jolloin Kylen kaveri oli alkanut itkemaan ja oli lahtenyt pois. Kyle otti varmaan mallia kaverinsa isoveljesta ja kokeili sita nyt minuun? En tieda. Kuitenkin samana iltana, nukkumaan mennessani Kyle halusi tulla antamaan halauksen, ja samalla kuiskasi korvaani 'I love you'. Nopeasti Kylen mieli muuttuu inhoamisesta rakastamiseksi..
                      En olisi uskonut joutuvani sietamaan tappeluharjoituksia..

Tanaan (torstaina) koristelimme Kylen kanssa piparkakkutalon! Siita tuli todella hieno. Se pysyi kasassa jopa noin 10 minuuttia ennen romahtamista! Ei pitaisi rakentaa mitaan, ilman kunnollista insinoorisuunnittelua ja rakennustarkastuksia. Kaavat olivat olleet kunnollisia, mutta taikinasta oli tullut liian loysaa, jolloin osat hieman venyiva jokainen omiin suuntiinsa. Eli kasattu talo ei ollut kovin symmetrinen. Eijan omin sanoin, aika hokkeli oli.
                       Oli kylla hauska koristella piparkakkutaloa Kylen kanssa. Kyle suunnitteli, ja mina autoin toteutuksessa. Viela hauskempaa oli yrittaa pelastaa kova onninen piparkakku talo varmalta romahtamiselta. Ja onneksi saatiin sentaan pari kuvaa muistoksi.

Piparkakkutalon etusivu.
Melko kellallaan jo eteenpain.
(huom. lasipurkki kannattelemassa kattoa!)

Talon takaosaa jas sivua.
(huom. taaempana katto ylittaa reilusti takaseinan, mutta etunurkassa katon reuna on takaseinan paalla)

Ja sit se romahti! ;(

Home Alone part.2 Global Winter Wonderland, Santa Clara

Sunnuntaina mentiin tyttojen kanssa Global Winter Wonderlandiin, joka sijaitsi Santa Clarassa. Kenellakaan meista ei ollut minkaanlaista havaintoa millaiseen paikkaan olimme menossa.

Theresia oli ihmeissaan kun naki BMW;n kadunreunassa. Kateellisena kysyi, oliko se mun auto. Totesin ihmettelevasti vain, etta Eijan auto. Theresia siina vaiheessa huokasi kateellisena, ettei han saanut ajaa perheen muita autoja, kuin Hondaa joka on hanelle annettu kayttoon. Heilla kun olisi myos samanlainen BMW kuin Eijan auto, ja Chrysler.
     En voinut kuin todeta, ettei mulle muita vaihtoehtoja jatetty, kuin ajaminen viikonloppuna BMW;lla.

Theresia ajoi Santa Claraan. Sain siis vain iloisena istua kyydissa.

Tapasin jo Theresian pihassa kahteen uuteen tyttoon. Ruotsalaisa molemmat. (oli muute hassua kuunnella taas ruotsia Amerikan mantereella.)
     Perille paastya tapasin viela kolme muuta uutta tyttoa. Kaksi heista oli myos ruotsista, ja yksi Saksasta. Oli jalleen hassua kuunnella ruotsia.
      Se uusi saksalais tytto kysyi yhdessa vaiheessa ymmarranko mita ruotsalaiset puhuivat, ja sain selittaa, etta kyllahan mina jotain ymmarran. Hetken paasta kaksi ruotsalaista tuli kysymaan samaa. Ja viela hieman myohemmin viimeinen ruotsalainen, joka ei ollut viela kuullut asiasta, kysyi asiasta. Myos minulta kysyttiin, onko suomessa tienkyltit kahdella kielella. Ja heidan mielestaan on hienoa, etta suomi on kaksikielinen maa.

Puisto oli sinallaan hieman pettymys, vaikka illan pimetessa puisto saatiin valoloistoon. Ei se silti niin upea ollut kuin olisin toivonut. Noh, eihan lippu sisaankaan maksanut kuin 12 dollaria.
           Koska puisto oli GLOBAL (maailmanlaajuinen), siella oli tarjolla ruokaa melko monesta maanosasta. Ja koska soimme illallisen siella, oli pakko ostaa aasialaisesta kojusta friteerattu kana-annos!

Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin mukava paiva. Tapasin uusia ihmisia, ja viela ruotsalaisia. Toivottavasti viela tapaan heidat, mukavilta kun vaikuttivat.

Meinasin muuten olla myos huolissani Eijasta, Chrisista ja Kylesta. Chris kun oli perjantaina todennut heidan tulevan kotiin 1-2pm, eika heita silloin kotona nakynyt. Lahdin kolmeksi Theresialle ja jatin porukoille lapun lahteneeni tyttoja tapaamaan.
    Koko aikana Eija ei soittanut ja tarkistanut oliko kaikki hyvin. Ehka ei vain halunnut hairita, kun tuntuu hanelle olevan tarkeaa, etta tapaan muitakin ihmisia?
Oli melko lahella, etten olisi itse soittanut Eijalle ja kysynyt kuulumisia.

P.S. Kylella oli tosi ikava mua. Kun kotiin paasin, Kyle halusi syliin ja muutenkin roikkui mussa kiinni koko sen puolitoista tuntia ennen nukkumaan menoa.

P.S.2. Global Winter Wonderlandissa oli muuten hauska kuvailla. Kesti vain hetken loytaa aina oikea asetus kuvan onnistumiselle.
             Jopa ryhmakuvakin saatiin koko porukasta. Ja tilanteeseen aiheutti hihitysta se, etta randomisti pyydetylle naiselle annettiin jarjestelmakamera kuvaa ottamista varten, ja se tuotti jonkin paanvaivaa randomille naiselle. Yksi tytoista, jopa mietti, etta olikohan sittenkaan niin jarkevaa antaa vaikea kamera kuvan ottamista varten, ja pitaisiko vaihtaa helpompaan kameraan.

Puiston portti.

Joku kiinalainen(?) kuvarulla. :D
Tai aasialainen ainaki!

Dragon

Lohikaarme nro.2

Itamainen pallokoriste!

  



Santa!!

Merirosvolaivan tytto!

Mun nimeamasti "kuukaytava"

Satulinna!

Snow Child

Dinosauruksetkin oli paassy puistoon mukaan!

Intiaanikylan toteemit.

Paastiin aina Afrikkaan asti.

Golden Gate Bridge

Tower Eiffel



Vapauden patsas!

Sydan kaytava

Randon valokaytava.

Joulun tahti!

Lumiukkojen kokoontuminen lumettomassa osavaltiossa!

Golden Gate Bridge, toisesta suunnasta, edustallaan kukkaketo.

Pikku tipu!

Puistn ulkopuolella. Oli pakko laittaa kaikki kolme kuvaa, kun kaikissa kuvissa eri varit.
En kyl tiia miks erivarit, ku ei ne varit mun mielesta vaihtunu mitenkaa...