Tanaan tuli deja vu-hetki. Eika se tuntunu yhtaan mukavata 'hei-oon-nahny-tan-tapahtuman-aikasemmin'-tilanteelta. Se hetki oli kamala, ku tuntu et se tilanne ja kaikki siina hetkessa oli tuttua parin vuoden takaa. Yllattavan useinki oon nahny enneunia tapahtuvasta, mut sillon oon vaan ollu ilonen kun uni on tapahtunu oikeessa elamassa. Mut tan paivanen oli jotain todella karmivaa, enka tieda miks.
Hetki oli jopa hieman erilainen kuin yleensa. Olin hakemassa vain ponnaria, jotta sain paidanreunan kiristettya. Deja Vu tunne tuli kuitenkin vasta hetken paasta kun rikkinaisen ponnarin olin jo ottanut kasiini, ja solminut sen toimivaksi. Vasta sitten tajusin, etta ponnarin ottamisessa oli jotain todella tuttua. Mietin uudelleen mita tein ja miten, ja hammastelin samalla mista tunne johtui, silla enhan ole asunut taalla kuin vasta nelja kuukautta, enka ole tehnyt mitaan samankaltaista.
Tajuttuani nahneeni unen tai vastaavan tilanteesta Deja Vu-tilanne alkoi hairitsemaan. Ihan kuin sen pitaisi jatkua viela jotenkin. En vain saanut mieleeni miten tilanteen olisi pitanyt jatkua, ja miettimista haritsi paassa pyorinyt jo tapahtunut tilanne. Myoskin KAIKKI tasolla olleet tavarat olivat taysin samoilla paikoilla kuten enneunessa tai jossain, missa olin ne nahnyt. Myos tuntui silta, etta jotain tasolta puuttui, en vain tiennyt mita, enka tieda vielakaan.
Hairitsee edelleen miksi tilanne oli niin karmiva. Melkein pelottava. Eihan tuollaisessa Deja Vu tai enneunen tapahtumisessa pitaisi olla mitaan pahaa, jos asia ei liity surulliseen tai huonoon asiaan?
No comments:
Post a Comment