Chilling in California: New year's eve

Uuden vuoden juhlintaa suuren maailman tyyliin. Olin odottanut enemman. Odotin suurta juhlatunnelmaa, isoja joukkoja humalaisia ihmisia kaduilla, mutta ei. Taalla uuden vuoden juhlinta ei vain ole iso asia. Ennen kuin kello lyo 00.00, ihmiset vain odottavat ja tylsa tunnelma on kaikessa hiljaisuudessaan kasinkosketeltavaa (noin niinkuin kuvainnollisesti, jos joku ei ymmartanyt). Mutta klo 00.00 jalkeen, ainakin San Franciscon kadut ovat taynna ihmisia, ja huutoa kuulee ympariltaan (varteenotettava esimerkki kaduista on Suomen MM-kultajuhlat 2011 Helsingin Kauppatorilla). Klo 00.00 alkaneen ilotulituksen jalkeen, suuri osa ihmisista myos suunnistaa suoraan kotiin. Outoa. Ainakin Suomessa juhlathan vasta alkavat vuoden vaihduttua.
Oli kuitenkin mahtavaa viettaa uutta vuotta ilman pakkasta tai lunta! +10asteen lampotila uuden vuoden viettoon on paras mahdollinen saa, varsinkin verrattuna Suomen ilmastoon.

Me suunnistimme tyttojen kanssa San Franciscoon jo viideksi. Helpoiten sinne paasee metrolla (=lue junalla[ja ostin ekan kerran ITSE lippuni!!]), joten suunnistimme asemalle neljaksi Saskian kyydilla. Saskiaa kiinnosti kaupungin nakeminen ja kaupat, joten sen vuoksi meilla oli PALJON aikaa ennen ilotulitusta. Eipa me kuitenkaan kaupoille eksytty, vaan kuvailtiin ja kaveltiin ympariinsa. Paatimme myos kavella viralliselle turistirysa-alueelle (eika muuten ole mikaan lyhyt matka Embarcadderolta[=kaupungin osa, jossa ilotulitus oli. Ja joo, on siellakin turisteja, mut ei niin paljoo).
                           Ei matkassa muuten mitaan ihmeellista ollut, mutta Saskia ja Catherine molemmat olivat valinneet kengikseen korkokengat, ja oli kunnioitettava suoritus kavella koko matka hidastamatta tahtia. Catherine kylla sai palkaksi rakot jalkoihinsa. Niinkuin minakin, vaikka ei kengissani korkoa ole yhtaan. Ei vain ollut paras kenkavalinta laittaa jalkaan kengat, joita olin kayttanyt vain kerran ennne uutta vuotta. En ollut varautunut kavelemaan niin paljoa. Ja kiitos uudenveroisten kenkieni, jalkai ovat vielakin kipeat.

Kun myohemmin suunnistimme takaisin Embarcaderolle, Catherine paatti ottaa kengat pois jaloista todeten "fuck this shit!!". Ei kuitenkaan kauaa malttanut kavella paljain jaloin. Ehka hyva niin, kadut tuskin ovat kauhean puhtaita.
Jutellessamme kaikesta, yhteisesti todettiin olevat outoa se, ettei meilla ollut alkoholia matkassa. Amerikan ikaraja kun on se 21 ja poliiseja joka kulmalla vartioimassa ja hillitsemassa ihmisia typeryyksilta. Puheenaihe kuitenkin vaihtui huumeisiin, kun Catherine haistoi ruohon hajun (weed, onko se ees ruoho? En oo yhtaa varma suomennoksesta, vaikka tiian mista puhutaan). Innostuneen selityksen lomassa Cahterine luonnehti ruohon helppoa saatavuutta hokemalla monta kertaa perakkain weed weed weed osoittaen samalla erisuuntiin. Ei tilanteessa muuten mitaan, mutta olimme juuri kriittisella hetkella kavelemassa suhteellisen ison ryhman ohi joka koostui vain ja ainoastaan poliiseista...

Olimme odottamassa ilotulitusta parhaimmilla paikoilla jo kaksi ja puoli tuntia ennen show'n alkua. Juttelimme ajan kuluksi lisaa. Ja Catherinen kanssa ihastelimme yllattavan isoa alkoholipulloa, joka oli joutunut nuorisoporukan reppuun. Tai ihastelumme oli enemmankin ihmettelya siita, voiko pullon avaaminen oikeasti olla niin vaikeaa, kun ei se millaan meinannut aueta sen pojan kasissa joka epatoivon vimmalla yritti kiertaa korkkia auki. Kerkesimme myos arvostella nuorisojoukon mahdollista ikaa, koska eivat he nayttaneet yli 21-vuotiailta.
            Arvostelun kohteeksi joutui myos heidan juomistapansa. Heilla oli muovimukeja. Ja lantrinkia. Silti he kaatoivat alkoholin (joka osoittautui vodkaksi) kuppiin, mutta eivat kuitenkaan laittaneet lantrinkia sekaan. Joivat ensin alkoholin, ja sitten energiajuoman peraan. Eiko olisi vain ollut helpompi sekoittaa juoma siihen mukiin, kerta sellainen oli mukana??

Paasimme Cahterinen kanssa myos koristamaan jonkun randomin tyton kameraa, kiitos jonkun randomin pojan, joka ikuisti meista kuvan. Kysymatta, ilman nakyvaa syyta, poika vain otti meista kuvat sen jalkeen, kun oli omista kavereistaan kuvia napsinut.
        Ehka kuva oli vain keino paasta juttelemaan, silla sen jalkeen han kyseli mista pain kotoisin ja muuta yleista.

Hauskinta oli kuitenkin laulaa ja leikkia lasten lauluja yleisesti kovaan aaneen. Ja tietenkin englanniksi. Ihmisten ilmeista naki, etta heita selvasti hymyilytti meidan toiminta. Hauskinta kuitenkin oli, kun leikimme 'jos sun lysti on' laululeikkia ja edellamainitun nuorisoporukan poikia liittyi mukaan leikkiin!
(siina nuorisoporukassa oli muute yks aasialaistaustainen tytto, jonka naurusta tuli mieleen Zack and Cody-lastenohjelman yksi roolihahmo. Ei muuten ole nyt kehu. Hyva etten alkanu nauramaan sille tytolle, kun se tytto nauroi jollekin. Ei kukaan voi oikeasti nauraa niin?? Ja joo, katson edelleen lastenohjelmia!)