Goodbyes

"Ala ikina sano hyvasteja kenellekaan kenesta valitat, etka halua menettaa"

In'n'Out-hattu. Tyylikas, eiko?

Oli aika sanoa heipat Jollalle ja Katelle.
On heidan aika lahtea kotiin ja kohti uusia seikkailuja.
Ei se kuitenkaan kivaa ole, etta he jattavat meidat tanne tiedostaen, etta tiemme kohtaavat vasta pitkan ajan kuluttua.

Vahan niinkuin paniikinomaisesti tytot suunnittelivat paljon kaikkea, mita halusivat viela tehda tai kokea(onneks oli pari valipaivaa, ettei tehty mitaan, muuten olisi ylirasittunut olo).
Reilu viikko sitten aloitimme In'n'Outilla. Eli amerikkalainen pika(roska)ruokaravintola.
Paa-asiana ei kuitenkaan ollut se ruoka, vaan ne hatut, joita tyontekijoiden on kaytettava tyoaikanaan.
Kate kun sattui tietamaan, etta  niita saa vain pyytamalla itselleen. Joten lopputuloksena oli kuusi tyttoa In'n'Ou-hatut paassa ottamassa kuvia toisistaan aina kun syomiselta kerkesi. Taisimme jopa hairita muita asiakkaita  meidan kova aanisella naurullamme. (Emme kuitenkaan olleet ainoat hairikot. Joku poika [oikeasti nuori mies] lauleskeli jotain lauluja, ja varmasti muut kuulivat. Mielellaan laulua kylla kuunteli.)

Samaisena perjantaina kavimme myos siella kotibileissa (joista kerroin jo aikaisemmin tassa postauksessa.

Lauantaina oli virallisesti Jollan Goodbye party-paiva.
Aamusta suuntasimme San Ramon kaupunkiin johonkin paikkaan, missa paasi harjoittelemaan/kokeilemaan pesapallon lyomista. Siella oli ns. hakki, mihin mentiin sisalle, laitettiin kone kayntiin nappia painamalla, ja laite ampui kauempaa ne pallot. Eli aivan kuin amerikkalaisessa pesapallossa syotot tapahtuu. Ja oli hauskaa!

Tallainen kolikko piti syottaa koneeseen, jotta masiina toimi.

Tollaseen hakkiin jouduttiin yksi kerrallaan!

Kaikki kuvat vesiputoukselta mun kamerassa
oli vaan kameraan tutustumista.

Sitten suuntasimme Jogurtlandiin syomaan frozen jogurtit. Eli pehmista.
Annoksen sai ite kasata erilaisista jaatelolaaduista, tai sai ottaa kaikkia vaikka sekaisin. Paalle sai hedelmia, karkkia, nomparelleja tai kastikkeita. Tai jos ahneus paasi valloilleen, pystyi kaikkea ottamaan kuinka paljon vain.
Hinta maaraytyi annoksen painon mukaan.
(juustokakun makuinen jaatelo oli muuten hyvaa!)

Alkuperaisen suunnitelman mukaan meidan piti menna suihkulahteille kuvia ottamaan. Olimme jo kuitenkin peruneet suunnitelman, silla saatiedote oli luvannut sadetta. Sadetta ei kuitenkaan ilmestynyt ja aurinko paistoi, joten suuntasimme kuitenkin kuvia napsimaan.
Tai ei se paikka oikeastaa suihkulahde ollut, mutta pieni (todennakoisesti ihmisen tekema) lampi, johon oli rakennettu vesiputous. Vesialueen yli kulki pieni silta, tehden paikasta todella suloisen.

Kuvien ottamisen jalkeen tuli tylsaa. Suurimmalla osalla oli jotain tekemista viela kotona, mutta ketaan ei innostanut kotiin suunnistaminen silla hetkella. Osa pahkaili, mita muuta pystyime tekemaan, ja Kate ja Theresia innostuivat siivoamaan Theresian autoa. (Auto oli kylla todella likainen, ja oikein kiilsi puhtauttaan jalkeenpain.)

Miettiessamme jotai uutta kavelimme kahden auton valia, silla olimme kahdella autolla liikenteessa ja osa istui Julian autossa ja osa Theresian autossa. (Julian auto oli kuitenkin suositumpi kohde, silla siella oli iso pussi karkkia)

Lopulta paatimme hetkeksi menna Jacke Cheese-peliravintolaan pelailemaan erilaisilla laitteilla. Paikka oli lapsille tarkoitettu, joten olimme keskelle juoksentelevia ja kiljuvia lapsia. Lopulta yhteistuumin totesimme, ettei omat lapsemme ikina saisi syntymapaivajuhlia kyseisessa paikassa!

Loppu illasta, kello seitsemaksi suunnistimme Dublinin Starbucksiin. Joimme normaaliin tapaamme kukin omaa suosikki kahvilaatua.
Jollan lahjan teko oli viela hieman kesken, joten meidan piti keksia, kuinka saada Jolla hetkeksi pois paikalta. Julia onneksi tarvitsi jotain autostaan, ja suurinpiirtein pakotimme Jollan Julian mukaan.
Koska lahjana oli I<3SF paita, maalasimme jokainen omat kadenjalkemme siihen, ja myohemmin lisasimme oman kadenjaljen paalle oman nimen. Ja koska illalla oli mukana tytto, joka ei aikaisemmin ollut mukana, han teki kadenjalkensa vasta kahvilassa.
Pidin paitaa sylissani, jotta se sai kuivua rauhassa. Ilta oli mukava, eika ollenkaan haikea!

Sunnuntaina oli tarkoitus menna aamiaiselle Ihoppiin ja pelaamaan paintballia, mutta en voinut liittya joukkoon, koska en voinut hyvin. Tytoilla kuitenkin oli ollut hauskaa, ja paintball oli kuulemma ollut kivuliasta!

Maanantaina oli Katen synttarit. 20-vuotta!! Katen toiveesta, menimme syomaan illallisen CheeseCake Factoryyn ja tietenkin herkuttelemaan juustokakulla! (CheeseCake Factory=ravintola, jossa maailman parasta juustokakkua tarjolla!)
Siella oli muitakin syntymapaivan juhlijoita, ja tarjoilijat kavivat laulamassa heille. Siita saimme idean, etta pakkohan Katellekin on saada porukka laulamaan. Ja Theresian ansiosta keksimme pyytaa vain miehia laulamaan. Katen ilme oli todellakin nakemisen arvoinen! Kasvoilla kavi ilahtunut, yllattynyt, hammentynyt, epauskoinen ja joma melkein kauhistunut ilme. Ja todellakin laulamaan tuli vain mies puolista henkilokuntaa. Yllattavan paljon. Nakojaan toimi, kun pyysin ottamaan kaikki mahdolliset henkilot mukaan.
    Aika kului yllattavan nopeasti, varsinkin siina vaiheessa kun kaikki olivat vakisin syoneet viimeisenkin murusen kakunpalasta ja vain istuskelimme jutellen kaikesta.

Torstain vietimme normaaliin tapaamme iltaa (jalleen kerran) Starbucksissa. Samoin perjantai illan vietimme Dublinin Starbucksissa. Ja rehellisesti sanottuna, kukaan ei ollut innostunut lahtemaan kotiin, vaikka kuinka oli vasynyt. Se olisi tiennyt vain hyvastien sanomista Jollalle, silla oli Jollan viimeinen ilta ennen kotiin lahtoa.

Nelja paivaa  myohemmin menimme viela kerran Starbucksiin Katen kanssa, silla silloin oli hanelle viimeinen ilta Californiassa.
Katelle olimme tilanneet netista Amerikan muotoisen kuvan, joka oli taytetty valokuvatuista hetkista, joissa Kate oli ollut mukana. Kuvan liimasimme isolle kartongille, ja kaikki muut piirsivat pienet kuvat, ja kirjoittivat jotai mukavaa, joten ideasta muodostui "juliste"katelle muistoksi.

Oli todella haikeaa sanoa heipat ja halata viela viimeisen kerran.
Tuntuu myos hassulta, etta porukkamme pieneni  kahdella henkilolla.
Tytot kuitenkin ovat jo suurinpiirtein paattaneet minun puolesta, etta ensi lokakuussa matkustaisin Saksaan Octoberfestiin, jolloin tapaisin kaikki tytot uudestaan. Varsinkin ajatuksesta tekee hyvan fiiliksen, kun Kate on puhunut asiasta minulle. Kate jopa suunnittelee Suomessa vierailua!

Tai ei Kate viela Saksaan lentanyt. Han on ensin ita-rannikolla. Ja olimme tyttojen kanssa hyvin surullisia Katen puolesta, koska han suuntasi ensimmaisena Floridaan. Miamiin. Harmittaa todella paljon, etta Kate joutui sinne lampoiseen menna!