Ei pelkka ihastus, vaan loppu elaman rakkaus!

Monen kuukauden, tai pikemminkin vuoden kuolaus ja haaveilu on tullut paatokseensa.
Sain vihdoin ja viimein kerattya  kunnon rohkeuden ostaa oman longboardin!


Vaikken koskaan aikaisemmin ole skeitannut tai edes kokeillut kyseista lajia, on rullilla varustetut laudat kuitenkin kiehtoneet. Ja paljon.

Mennessani ostamaan lautaa, tunsin itseni todella tietamattomaksi ja typeraksi. Eika tilannetta edes parantanut erinomainen palvelu, jota sain. Reippaasti nuori mies palveli ja kertoi mita kysyin.. Reippaasti myos naytti erilaisia lautoja, ja selitti niiden ominaisuuksista. Omaksi vahingoksi skeitti ja longboard maailman sanastoon kuuluu jarkyttavan paljon sanoja, joista minulla ei todellakaan ole pieninta havaintoakaan mita ne tarkoittavat suomeksi. Kiitos puuttellisen sanavaraston, ainakin puolet reippaan myyjan selityksista menivat korkealiitoa toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos. Toivottavasti naamallani ollut pieni hymy oli tarpeeksi  hamaava, ettei myyja tajunnut minun ymmartamattomyyttani. Enka edes pyytanyt toistoa. Se olisi ollut turhaa aanihuulten kulutusta myyjalle, silla 110-prosentin varmuudella en vielakaan olisi ymmartanyt hanen kertomaansa kaikilta osin.

Lopulta jain yksin pohtimaan. Meinasi iskea jo epatoivo, vaikka myyja kiltisti tuli tarkistamaan tasaisin valiajoin, oliko kaikki hyvin. Lopulta paatin kysya, mika lauta olisi paras aloittelijalle. Hetkellisen kiemurtelun jalkeen myyja naytti kolmea eri lautaa.
Niista kolmesta sitten valitsin mieluisen, sen joka oli 38tuumaa pitka. Vasta silloin myyja sanoi hanella olevan samanlainen lauta kotona ja pitavansa siita kovasti.
Ei elama sentaan, vasta loppu suoralla kertoi olevan omakohtaista kokemusta kyseisesta mallista. Olisi sen voinut heti alkuun sanoa, ja saastaa minut 45minuutin uuvuttavalta pohdinnalta kaupassa!
Han vain totesi, ettei tykkaa myymalla myyda kenellekkaan mitaan. Nyt hanella olisi kuitenkin ollut mahdollisuus myymalla myyda, silla olin tosissani ostamassa lauta..


Chrisin ilme oli kylla mahtava kun naytin hanelle laudan. Ilme oli hammastyttavan epauskoinen, vaikka hymy oli todella levea. Ainoa asia mita Chris tajusi hammastella, oli laudan pituus. Varmaan kolme kertaa Chris toisti lauseen "that's freaking long!".

Kuitenkin olen erittain onnellinen uudesta rakkaastani. Enka edes ole viela kaatunut! (nyt taytyy koputtaa puuta..) Vauhti on kylla tokannyt, ja lauta kauniisti karkaillut. Onneksi eteen ei ole viela ole tullut autoa, joten tahan mennessa en ole rikkonut yhtaan tuulilasia tai rypyttanyt pelteja...
Ainoa mika hairitse, on se, etta lumilautaillessa minulla on aina vasen jalka edessa. Longboardin kanssa oikea jalk..
Olo tuntuu todella huteralta kun on vasen jalka edessa, eika tasapainoa paranna se, etta olen aina tikahtua nauruun kuvitellessani milta naytan heiluessani joka ilman suuntaan.