Alunperin oli tarkoitus, etta oltaisiin veljeni kanssa jaettu minun huone, mutta lopulta (ja onneksi) Eija ja Chris pitivat Kylen heidan vieressaan nukkumassa. Kylen huone (tai siis sanky) oli vapaasti kaytettavana, joten veljeni sai pitaa koko reissunsa ajan minun huoneeni kaytossaan ja itse olin Kylen huoneessa. Nyt myohemmin ajatellen, olisi ollut hupaisaa, jos olisin itseani paljon pidemman veljeni laittanut Kylen pienempaan sankyyn, jossa minunkin jalkani melkein ylittavat reunan.
Loppu viikosta torstain ja perjantain oleilimme vain kotona, silla torstaina Kylella oli uinti, joten vaikka Kylen olisi voinut mukana kantaa paivaksi liikenteeseen lahteminen oli mahdotona. Illasta kuitenkin sain veljeni ihmeen kaupalla mukaani, kun lahdin kaymaan tavanomaisessa Starbucks-tapaamisessa tyttoja moikkaamassa (samalla palauttaen Julian toimimattoman GPS;n). Kaikki kohteliaasti tervehti veljeani. Kuitenkin tuntui, ettei kukaan kayttaytynyt normaalisti! Muun muassa Katherine hihitteli koko ajan aivan ihmeellisesti samalla kun rapelsi puhelintaan ja Julia oli yli iloinen, ja han selosti taukoamatta jotain. En tiennyt olisiko pitanyt ihmetella tyttojen epanormaalia kaytosta vai olisiko pitanyt kayda veljeani saaliksi, kun joutui
olemaan keskella tyttojen juttuja. Lopulta ainoa, joka vaikutti normaalilta kaantyi veljeni puoleen kohteliaasti kysyen halusiko tauon tyttojen jutuista ja puhua jotain poikien juttuja mielummin. Hetkea myohemmin kuitenkin tyttojen jutut jatkui..Perjantain veljeni pyhitti paivan kotitehtavien tekoon. Ja illasta kavimme pienesti kiertelemassa autolla Pleasantonin keskustassa.
Lauantai aamusta ennen liikenteeseen lahtoa, mina tarvitsin kateista. Pankkini on vasta uusinut automaattinsa, joten sen pitaisi olla uusi, upea ja toimiva. (ekalla kerralla ainakin toimi moitteetta) Toimivuus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyva. Voisin melkein lyoda paani pantiksi, etta ekalla kerralla kayttaessani automaattia, naytto oli kosketusnaytto. Talla kertaa se ei toiminut ollenkaan. Meinasin ensin soittaa Eijalle, etta mika vialla, mutta sitten muistin tekniikka neron veljeni olevan autossa odottamassa. Hain hanet paikalle. Jotenkin numeroiden avulla saimme valittua ensin kaytettavaksi kieleksi onnistuneesti tuurilla englannin. Sen jalkeen tunnusluku olikin helppo, ja muut valinnat mita piti tehda ennen summan valintaa. Epailin tilillani olleen 300 dollaria, ja tarkoitukseni oli nostaa sata dollaria. Naytolla nakyi erisuuruiset vaihtoehto summat nostolle. Pohdinnan ja harkinnan jalkeen painoimme puhtaan tuurin avulla vain yhta napeista, joiden veljeni aavisteli olevan haluttu summa. Jannitys tiivistyi painamisen jalkeen ja naureskellen mietimme mika summa koneesta ulos tulee. Lopulta kateista sain mukaan 200dollaria. (onneksi kuitenkin niinkin paljon..)
Lauantaina suuntasimme San Franciscoon. Talla kertaa BARTilla. (metro, joka kulkee bay-alueella) Minulla oli ylimaaraisia uudelleenladattavia lippuja, joissa oli viela rahaa jaljella, joten lahjoitin kaksi niista veljelleni. Saastipahan vahan rahaa. Tai paremminkin aika paljon, silla kokonaisuudessaan han maksoi reilu kaksi euroa kokonaisuudessaan menopaluu lipuistaan. (matka sama kuin junalla Riihimaki-Helsinki)
 |
| Ne kuuluuisat talot! |
Kavelimme China Townin korttelit kirjaimellisesti paasta paahan. Itsekin ekan kerran paasin nakemaan China Towniin johtavat portit, joita patsaat vartioivat.
Alunperin oli tarkoitus kayda syomassa kiinalaista ruokaa China Townin alueella, mutta nalan puutteen takia idea sai unohtua.
Kulutettua China Townin katuja tarpeeksi suuntasimme kohti turisti rysaa, silla veljeani kiinnosti reissaajille tarkoitetut tour-bussit, jotka kiersivat kaupungissa samalla selostaen, mika paikka oli kyseessa. Paadyimme heti ensimmaiseen vaihtoehtoon, eli Hop On-Hop off bussiin, josta kykeni hyppaamaan kyydista pois, jos halusi jalkautua ja jatkaa myohemmin bussikierrosta seuraavan kohdalle tullessa.
Lippujen oli tarkoitus maksaa kahdelta henkilolta yhteensa 70dollaria. Veljeni oli aikeissa maksaa kortilla, mutta myyja vastaanotti mielummin kateista (silla korttimaksuista han joutui maksamaan kolmen tai neljan dollarin hinnan). Minulla oli lompakko taynna kateista. kaikki 20dollarin suuruisia. Myyja kuitenkin oli erittain huonosti varautunut, silla hanella ei ollut vaihtorahaa, kun tarjosin 80dollaria. Pienen saatamisen jalkeen saimme liput 9dollarin alennuksella, silla minulla ei ollut tasarahaa, eika myyha halunnut menettaa tuloja!
 |
| Hippialueella kengatkin ripustetaan tienviittoihin! |
Bussi kierros oli mukava. Sai vain istua, ja nauttia suhteellisen lampimasta saasta (eika minun tarvinnut ajaa). En aikaisemmin ollut tehnyt kierrosta, silla ei ole ollut kaveria ja alusta asti kai pieni toive on ollut, etta joku perheenjasen tulisi kaymaan ja silloin kierros tehtaisiin. Veljeni kierroksen tuntui kruunaavan bussista saadut kuulokkeet, jotka kuulemma olivat suhteellisen laadukkaat.
Bussi kiersi bisnes aluetta, jossa kaikki toimistorakennukset ja yritykset sijaitsivat. Sielta kierros jatkui kohti Golden Gate siltaa, jonka ylitimme (joka ei ollut mukavaa hiusten piiskatessa kasvoja kovan tuulen riepottelemana) kahteen kertaan. Sielta suunta oli kohti Golden Gate puistoa ajaen ohi rakennusten jotka kuulemma olivat kuuluisia jostain televisio ohjelmasta. (koskaan en taloja ollut aikaisemmin nahnyt missaan). Puiston jalkeen kohteena oli San Franciscon hippien kaupunginosa. Seinat olivat taynna graffiteja ja yhdesta ikkunasta sojotti ulos naisen jalat verhoiltuna verkkosukkahousuihin. Monen mutkan kautta paatimme matkan sinne mista aloitimme.
Katolla kohdattu viima ei ollut se kaikkein kiltein. Tuntui etta koko kroppa oli jaassa ytimia myoten ja tuntui oudolta suoristautua kahden ja puolen tunnin kierroksen jalkeen.
Ennen kotiin suunnistamista kavimme burgerkingissa. (veljeni vihdoinkin sai himoitsemaansa roskaruokaa)
No comments:
Post a Comment