| Miks tolla takimmaisella taytyy olla pikkutakki paalla?? |
Meinasin antaa illan matsin jaada valiin, mutta baseball+ilmaisliput+roskakori yhdistelma sinkoili ajatuksissa hairitsevasti, joten paatin antaa niille mahdollisuuden. Kavereissani onneksi on yksi, joka lyhyella varoitusajalla lahtisi vaikka kuuhun, jos tilaisuuden saisi. Soitin siis Julialle, joka asian kuullessaan sanoi soittavansa minulle viiden minuutin kuluttua uudestaan tietaessaan voisiko lahtea.
Julia soitti takaisin, ja innosta hihkuen sanoi mielellaan lahtevansa. Han jopa perui aikaisemmin sopimansa tapaamisen kaverinsa kanssa vain paastakseen San Francisco Giants peliin. (paremminkin siirsi nakemisen myohemmalle).
Puolentunnin paasta tapasimmekin jo BART-asemalla ja suuntasimme iloisin mielin kohti San Franciscoa. Kummallakaan ei ollut tarkkaa havaintoa miten sinne paasisi nopeiten lyhinta reittia kayttaen. Onneksi
San Franciscossa kuitenkin seuraamisemme kohteeksi joutuneet kysyivat satunnaiselta ohikulkeneelta poliisilta suuntaa minne menna. Suhteellisen ironista, etta kaikki menossa peliin, mutta kenellakaan ei ollut tarkkaa tietoa mihin menna. Jopa vanhempi pariskunta tuli kysymaan meilta suuntaa..
Ilman eksymisia loysimme yllattavan helposti (ja nopeasti) perille. Paadyimme jopa ohittamaan ne ihmiset, joita meidan piti seurata...
Areenalla liput skannattiin, ja turvatarkastaja halusi nahda reppuni sisaan. Eihan minulla minirepussa ollut muuta kuin huppari, jota tarkastaja ei edes halunnut tarkemmin katsoa. Olisin siis saanut sisaan mita vain, jos olisin kaarinyt sen paidan sisaan. Selkeasti siis turvatarkastuksen priimaluokkaa!
Ostimme myos Julian kanssa omat GIANTS t-paidat, kun alennuksella sai 10dollaria kappale. Sulauduimme loistavasti oranssi-mustaan massaan.
| Maskimies huudattamassa SF faneja. "right side yells GO and left side yells GIANTS!" |
Pyysimme erasta naista myos ottamaan meista yhteiskuvaa kentta taustana. Maailmassa nakojaan on ihmisia, jotka eivat ymmarra kameran kaytosta mitaan, silla reippaasti nainen zoomasi niin paljon, etta kuvassa nakyivat vain minun ja Julian kasvot. Jes, juuri sellaista kuvaa kaipasimmekin. Kuvaa katsoessa ei meinannut nauruun tikahtumisesta tulla loppua...
Eika GIANTSien kotiareenassakaan ollut valittamista. Istuimme korkealla, ja olisi voinut luulla sen olevan liian korkealla, mutta sielta naki taydellisesti koko kentan ja pelitilanteet. Ja kun hitaasti juoksevia pelaajia ei jaksanut seurata, kykeni katsella merelle, joka ennen illan hamartymista oli valkoisenaan purjehtijoista.
| Suurin osa oli jo lahtenyt, kun keksin kameran olemassaolon |
Taytyy kertoa, etta GIANTS havisi. Se ei kuitenkaan lannistanut hyvaa kokemusta ja kotiin pain suunnatessa oli kiva marssia keskella autotieta, kun yleisomassa valtasi kadut, eika autoille jaanyt tilaa liikkua.
No comments:
Post a Comment