To the lake!

Julian minikokoinen ketsuppi ja tabasco.
Tabasco riitti Julialle vain yhteen hod dogiin, kun reilulla kadella
ruokaansa maustoi!

Veljen vierailun jalkeen heti seuraavana viikonloppuna suuntasimme viettamaan aurinkoista viikonloppua jarvelle. Ja koska taidamme olla tapoihimme jamahtaneita pahemman kerran, tapasimme koko porukan kanssa ensin tutulla ja turvallisella Starbucksilla. Sielta jatkoimme matkaa niin, etta kaikkien oli tarkoitus kayda kotonaan hakemassa kertakaytto astioita ja muuta tarvittavaa, jos sellaista vain olisi. (kaikki mukaan mika vaa irtoaa vietavaksi). Itse jouduin sanomaan, ettei meilla kotona ole mitaan mita voisi kayttaa, kun Eija reippaana naisena pitaa kaiken kertakayttoisen yleensa mokilla, kun vain siella sellaisia asioita tarvitsee veneelle mennessa. Olin jo henkisesti valmistautunut ankeytymaan taydempaan Pleasantoniin menevaan autoon, mutta Julia kuitenkin nappasi  minut hanen, Phucin ja Katherinen mukaan. Tuli erittain mukava fiilis, kun paasin heidan porukkaan mukaan.

Kaupassa tuntui, etta kaikilla oli omat mielipiteensa mita halusi syoda. Sen vuoksi ostimme vahan kaikkea alkaen kanasta paatyen hampurilaisten kautta limuihin ja vissyihin. Phuc haki itselleen olutta ja kysyi jos joku muukin halusi. Itse kysyin jos Phuc ostaisi minulle hard lemonadea. Vastaukseksi sain ensin reippaan myontyvan vastauksen, joka jatkui muminalla virnistyksella hoystettyna. Mumina piti sisallaan ihmettelyn, miksi sellaista tyttojen juomaa halusin. Oli pakko kysya, josko Phuc oli jo tajunnut, etta olen tytto..

Kun vihdoin saimme kaupan taaksemme ja paasimme jopa jarvelle asti, oli ensin tyon ja tuskan takana loytaa vapaa poyta, jonka yhteydessa oli grilli. Kun saimme tavarat alas, porukka jakautui kahtia. Toinen puolisko lahti palvomaan aurinkoa, kun loput odottivat malttamattomina kuolalammikoissaan ruoan valmistumista. Phuc sai kunnian toimia grillimestarina, eika pettanyt odotuksia.

Syomisen ja loputtoman lohoilyn ja ratkiriemukkaiden vitsien jalkeen kerasimme tavarat, ja suunnistimme rantaa kohti, vieden osan tavaroista takaisin autoon. Jarvi oli hienossa paikassa, kukkuloiden valisessa solassa. Eika ihmisiakaan ollut runsaasti, vaikka paiva oli kaunis. Rantakaan ei ollut tavanomainen hiekkaranta, vaan ranta koostui pyoreista kivista, joiden halkaisija oli puolesta sentista senttiin. Ei siis loytanyt paivan paatyttya hiekkaa paikoista, josta sita ei halua loytaa...

Lukuunottamatta yhta, kaikki uskaltautuivat veteen asti uimaan. Vesi oli kylmaa. Tai suomen lampotilojen mukaan lamminta, mutta kuitenkin. Kylmaa. Kylla veteen kuitenkin tottui, kunhan hetken malttoi vedessa olla.
Itsella ei ollut ongelmia veteen uskaltautumisen suhteen. Julia reippaana tyttona tyonsi juosten minut veteen, yrittaen kaataa.  Phuc ihmetteli Julialle, miksi teki niiin. Julia vain totesi, etta tietaa voivansa minulle tehda sen, jos haluaa. Hieno perustelu..

Julian kanssa jaamme cheerleader menneisyyden, joten intouduimme kokeilemaan onnistuisiko hartiaseisonta vedessa. Phuc oli vierella ja hanen ilmeensa oli nakemisen arvoinen, kun han ihmetteli aaneen mita teimme, ja olimmeko aivan tosissamme. Parin yrityksen jalkeen havahduin siihenkin, etta rannalla olijatkin seurasivat tekemisiamme. Viimeisella, eli kolmannella yrityksella onnistuimme hartiaseisonnassa, ja oli mukava fiilis. Paitsi etta.. Julian tullessa alas, han vain kaatui huoletta veteen, mutta kaatuessaan, hanen onnistui luiskauttamaan bikinieni ylaosan pois osittain paaltani. (toivottavasti kukaan ei nahnyt.) Phuc oli vaihteeks erittain hammentyneen nakoinen kattoessaan meita, kun Julian kanssa olimme tikahtua nauruun.

Oli onnistunut paiva!