What-a-day!

Vihdoin jaksoin menna Pleasantonin keskustaan itsekseni kiertelemaan. Tai oikeastaan oli pakko, kun kavin hakemassa kateista (automaatit taalla on muuten tooooooooodella erilaisia kuin Suomessa. Jouduin pyytaa apua selvitakseni tilanteesta...). Tarkein asia oli lahettaa Halloween tavarat aidille Suomeen.
  
 Edellisella kerralla kun keskustassa olin ollut, loysin aivan suloisen pienen kasilaukun. Oli tarkoitus ostaa se, mutta jatin kuitenkin ottamatta. Laukun ruskea vari vain ei tuntunut oikealta. Jos olisi ollut jaljella yhtaan mustaa kappaletta, olisi laukku lahtenyt mukaani.
           Ostin kuitenkin rannekellon. ($60) Vihdoin mukana kulkee jokin, mika kertoo ajan koko ajan. Ostin myos kaulakorun! Pieni violetti robotin nakoinen ukko timantti silmineen ($14) .
Ostin myos kaksi jaakaappi magneettia. Toisen aidille, ja toisen itselleni.

Kaupan nimi on myos taydellinen. The Therapy Shop. Lempi liike Pleasantonin keskustassa! Siella oli myos kaikkea muutakin ihanaa tavaraa joista tykkaan!

Toisesta liikkeesta mukaan lahti  myos uusi rahapussi. Liikkeen nimea en muista, mutta sielta oli aluperin tarkoitus hakea vain Halloween-kyltti aidille.

Vihdoin paasin postitoimistolle. Se oli melkoinen labyrintti mielestani. Piti valita millaisessa paketissa halusi tavarat lahettaa. (siinakin oli ongelmansa, silla sain etsia oikean kokoista laatikkoa hetken.. ) Jouduin myos paattamaan minka kokoisen paketin pehmustetta tarvitsin, ettei tavarat kolhiintuisi.
    Tiskille mentaessani, virkailija sanoi, etta minun pitaa kasata laatikko ja teipata se. Eli jouduin poistumaan kassalta tekemaan pakettiani. Minun ei tarvinnut ottaa omaa teippia, kun eras kohtelias rouva lainasi omaansa (kirosi samalla, kuinka naurettavaa on ostaa jopa teippi etta saa paketin kasaan)
   Paketoituani tavarat, menin taas jonoon. Paasin tiskille. Paketista puuttui lahettajan ja vastaanottajan tiedot. Jouduin taas poistumaan tiskilta, mutta onneksi virkailija oli ystavallinen ja kaski menna jonon eteen kirjoitukset tehtyani jottei tarvitsisi taas jonottaa. Kirjoitin puuttuvat tiedot ja kun vihdoin paasin tiskille, ja sain paketin lahetettavaksi, tuli helpottunut olo.
   Pahvilaatikko ja pehmusteet oli maksullisia. Mutta jopa TEIPPI pitaa ostaa etta saa paketin kasaan. Melkoista rahastusta. Meinas alkaa v*tuttaa ennen kun sain kaiken tehtya, kun se ensimmainen virkailija ei selittanyt asioita kunnolla. Onneksi ensi kerralla olen viisaampi. Nyt taytyy vain toivoa etta paketti pysyy ehjana eika aukea kesken matkan.

Meinasin jaada myos auton alle. TAAS. Samassa kohtaa kuin aikaisemmin pari viikkoa sitten. En ymmarra miten ihmiset eivat koulun lahella tajua seurata valkkyyko jalankulkijoille valo tien ylittamista varten. Onneksi joku autoilija toottasi vahan ja hidastin hammastyksissani vauhtiani.
    Nenani edesta vilahtanut auto ei edes hiljentanyt vauhtiaan. Veikkaan ettei kuski edes tajunnut mita meinasi tapahtua.
  Taidan valttaa kyseista tienylitys paikkaa vaikka seuraavan vuoden verran..

Muuten kokonaisuudessaan loistava paiva. Rahaa paloi, mutta mieli on silti tyytyvainen.

Rahapussin etupuoli.

Osa tavaroista yhdessa. Ja Therapy-liikkeen kassi jonka sain.

(rahapussin toinen puoli nakyvissa)

Olihan se pakko kayda Starbucksissa ennen kun Kylen hain.

I<3STARBUCKS

P.S. Meinasin pudottaa kamerani tanaa. Ei ollu kaukana etteiko se olis kolahtanu lattiaan. Kerkesin jo kiroamaan kameran menetysta, mutta onneksi hihna pyorahti kaden ymparille viime hetkena.