This Gotta Be Good Life

Pari kertaa taalla on tullut jarisyttavia hyvan olon tuntemuksia kaytannossa ilman hyvaa syyta.
Viimeksi erittain voimakas tunne oli, kun olimme  Julian ja Esterin kanssa ajamassa kohti kotia jossain 101-tien varrella.
Tunne varisteli ympari kropan vetaen kasvoille idioottimaisen levean hymyn. Silloin oli pakko katsoa ulos ikkunasta, etten olisi joutunut selittelemaan ilman syyta ilmestynytta korviin asti vetaytyvaa hymya. Samaan aikaan iJostain-soittimen musiikkilistalta soi OneRebublickin kappale Good Life, jonka ansiosta onnellinen olo voimistui kymmenkertaiseksi.

Kyseinen biisin sanoitukset vain ovat todella  loistavat, ja oikeasti saa ymmartamaan, ettei elama nyt niin kamalaa ole, varsinkin kun taallakin on hyvat kaverit joiden kanssa viettaa aikaa.
Ja aina kappaleen kuullessa ei voi kuin hymyilla sita idioottimaisen typeran nakoista hymya ja toivoa, ettei kukaan nae. (vaikka  kannatan kuitenkin teoriaa, etta hymy tarttuu. Tassa tilanteessa olen kuitenkin varma, etta saisin vain osakseni hammastyneen kieroja katseita.)

There's nothing to complain about.
When you're happy like a fool, let it take you over.

Nyt, kun olen ajatellut, etta elamani on taydellisesti jarjestyksessa, ja ajatukset omissa lokeroissaan siisteissa pinoissa, tuntuu, etta jokin on sittenkin vinksahtanut ja pahasti.
Tanaan tuli paahan ajatus, joka sai itsenikin taysin sanattomaksi; Olisi todella mukava paasta pitkasta aikaa opiskelemaan. Oikeasti, MITA?? Sain itseni jopa hammastyneeksi. Super hammastyneeksi.
       Mina, joka tappelin aina aikaisia heratyksia vastaan. Protestoin laksyjen tekemisen tylsyydesta ja puuduttavuudesta. Oppitunneilla napersin aina kaikkea muuta, kuin kasiteltavaa aihetta. Ja nyt tuli mieleen, kuinka mukavaa olis pitkasta aikaa vaikka laskea pitkanoppimaaran matematiikan tehtavia. Enka edes ole matematiikan ylin ystava. En ystava ollenkaan.

Voi olla, etta on ollut liikaa aikaa olla tekematta mitaan. Todennakoisesti takaisin kouluun kaipaaminen on vain hetkellinen mielenhairio, joka katoaa parin paivan kuluessa jattamatta merkkeja itsestaan (toivon mukaan). Taytyy vain keksia PALJON tekemista, jottei mielenhairio uusiudu ajatuksissa.
Eli olisi loistava vaihe tehda itselle listan mita haluan viela nahda tai tehda ennen pakollista suomalaistumistani, silla tajunnan rajaytti myos tietoisuus siita, etta kohta on puolivuotta takana California girl-elamaa. Mutta vastahan ma viime viikolla tanne tulin?  Tai silta musta ainakin tuntuu.
Jokatapauksessa, listaus toteutettavista asioista pitaisi olla jo seinalla, jotta voisi aina merkita asioita tehdyiksi, eika paasisi myohemmin murehtimaan jonkin asian tekematta jaamista.

The Black eyed-yhtyeen fiiliksen nostatus biisit.
Tonight's the night, Let's live it up!

Ainii muute, musta on tullut kauhea tuhlari taalla. Enka nyt tarkoita kahviin kaytettyja rahoja.
Eilen nopeasti kaupoilla juostessani, tormasin settiin, jossa oli viisi meikkisivellinta, ja sellainen tosi suloinen purkki, missa saa siveltimet pidettya esilla. Olihan se pakko ostaa!
Ja nyt entista enemman tatuoinneista innostuneena ostin kirjan, jossa on erilaisia teksteja eri tyyleilla tehtyina ja kerrottu tarina kuvan/tekstin ottamiseen.
Ja molemmat aivat turhia, mutta onnelliseksi tekevia ostoksia!