 |
| MiniGolf rataa. |
Kun sain juhlijat kotiin lahdimme veljeni kanssa suuntaamaan kohti Santa Cruzia. Kuitenkin ennen pidempaa ajamista piti kayda auto tankkaamassa. Oli muuten ensimmainen kerta kun Yhdysvalloissa jouduin/paasin auton tankkaamaan. En edes itse saanut bensakorkkia auki vaan veljeni joutui avaamaan sen minulle, silla oma tekniikka ja voima ei riittanyt sen auki vaantamiseen. Ennen matkan jatkamista veljeni otti kuitista kuvan, kuin todisteeksi, etta bensa on taalla naurettavan halpaa.
 |
| Siella ne vuoristoradat huuteli mun nimea! |
Matka Santa Cruziin meni nopeasti. Eika vielakaan eksytty. Ainoastaan kaupungissa oli ihmettelemista, silla suunnat olivat vahan hakusessa. Myoskin teiden sulkemiset hidastivan suunnistamista, silla taytyihan kilpapyorailijoilla olla reitti auki. Kun Board Walkille paasimme parkkeerasimme auton ja jalkauduimme jalleen. Alkuperaisena tarkoituksena ei ollut tarkoitus kavella paljoa ja jalleen kerran veljeni tuntui hieman katkeralta, kun hanen mielestaan parkkeerasin liian kauas pitkalta kauppojen ja ravintoloiden valloittamalta laiturilta, joka oli meidan ainoa kohde menna tutustumaan.
 |
| No oli se laituri melko pitka... |
 |
| Se kiroili kavereilleen. |
Laiturille olisi paassyt autollakin ajaen. Kavellen oli kuitenkin helpompaa, kun ei tarvinnut jonottaa kuumassa autossa. Laiturilta oli hieno nakyma Board Walkin rannalle, ja siella sijaitsevalle tivolialueelle (jonne en vielakaan paassyt vuoristorataan....) Pidemmalle kaveltya alkoi kuulua ihmeellista ulinaa. Selvisi, etta laiturin alla asutti paljon merileijonia! Sain veljeltani kummaksuvia katseita osakseni, kun oli aivan valttamatonta saada kunnon kuva niista.
Laiturilla oli myos mies, joka viihdytti ohikulkijoitaan laulullaan
Olimme taas koko paivan menneet aamiaisen voimalla ja kello lahenteli jo viitta illalla, oli pakko saada jotain syotavaa. Lahdimme laiturilta ja suuntasimme pienelle baarille/ravintolalle, jonka olimme huomanneet jo aikaisemmin. Veljeni tilasi juotavaksi ensin vain kohteliaasti veden. Pohdinnan ja ihmettelyn jalkeen veljeni tutki poytaan asetettua mainosta, lahti tarjoilijan luo, ja palasi hetken paasta kadessaan kylma huurteinen. Noh, ainakin veljeni on kokemusta rikkaampi, silla tuoppi oli taytetty Californialaisella luomu oluella. Ja oli kuulemma hyvaa. Eika kylla grillatuissa sandwicheissa ollut valittamista.
Mahat taynna lahdimme takaisin autolle (enka vielakaan paassyt vuoristorataan!) wc-tilojen kautta. Veljeni oli mennyt jo edelta, ja kun autolle paasin, oli hanella samantien kasissaan jo ostamansa padi jolla oli kartta ohjelmat auki. Sen mukaan lahdimme ajamaan Santa Cruzin keskustan kautta kohti valtatie ykkosta suuntana pohjoinen.Reitti oli kokonaan veljeni idea, silla kartalla tie naytti kuulemma hienolta kulkiessaan rantaa pitkin. Ja reitti oli hieno. Toisella silmankantamattomiin merta ja auringonlasku, ja toisella puolella kallioseinamaa tai kukkulaista maisemaa. Kesken matkan pysahdyimme kahteen kertaan vain valokuvailemaan, jolloin loytyi hieno ja rauhallinen ranta joka oli muodostunut kallioseinamien keskelle piiloon tietamattomilta ohikulkijoilta
Toisella pysahdyksella aurinko oli jo laskenut kauniisti meren ylle jolloin aurinko varjasi maiseman kullan variseksi. Oli vain pakko pysahtya ottamaan kuvia kun maisema oli niin kaunis.
Ajoimme aina Half Moon Bayhin asti, josta tankkauksen kautta lahdimme suuntaamaan takaisin kohti kotia. Paiva venahti pitkaksi, mutta pieni road trip oli kuitenkin sen arvoinen. Ensinnakin sen vuoksi, etta paasin ajamaan ja paljon, eika seurassakaan valittamista ollut.
 |
| Seinamassa sijaitsi pienehko onkalo/luola, jonne luultavasti olisi paassyt uimalla.. |
Hyviä kuvia :))
ReplyDeleteKiitos. :)
ReplyDelete