Hyvaa synttaria MULLE!! Ja Eijalle kans!

Eijalta ja Chrisilta sain lahjaksi lipun DUCKS-SHARKS otteluun!
Toivottavasti Selanne ja Koivu ovat pelikunnossa, ja mun
pikkutyttohaave paasee toteutuu ja nakisin Selanteen kentalla!!!!!!

Jeejee, 17vuotta taynna!

No ei kuitenkaan. Silta se vain tuntuu kun taalla Amerikassa tayttaa 20 kun ikaraja on 21. Ja kavereista puolet jo taysi-ikaisia.
Ei se kuitenkaan taysin sama ole, kuin Suomessa ika 17.  Taysi-ikaisyyden kynnyksella Suomessa ei saa viela tehda mitaan aikuisten juttuja laillisesti. Taalla kuitenkin saat jo ajaa autoa kun mittarissa komeilee 16 vuotta. 18-vuotiaana saat jo polttaa tupakkaa. Mutta alkoholi ja taysi-ikaisen vastuu tulevat vasta, kun ikaa on 21 vuotta.

Tuntuu mahtavalta olla 20 ja Amerikassa. Voin edelleen tuntea itseni nuoreksi!
Suomessa kun tayttaa 20, tuntee itsensa melkein ikalopuksi, joka kayttaa ryppuvoidetta ainakin kaksi purkillista paivassa estaakseen ulkoista vanhentumista (joka tapahtuu sekuntien sadasosissa). Tuntuu, etta suomalaisen oletusarvon mukaan 20 vuotiaan taytyy tietaa jo missa ammatissa haluaa tyoskennella koulusta valmistuttuaan. Myoskin olemassa taytyy olla jo poikaystava, ja parasta olisi olla jo kihlautunut ja tietaa tarkka haapaiva lapsien lukumaarasta puhumattakaan. Eika pida  myoskaan unohtaa sita upeaa omakotitaloa suurella pihalla. (Lapsille ja sille kultaiselle noutajalle leikkimista varten.)

Amerikassa kun lapsi tayttaa 20 vanhemmat ovat vain iloisia, kun teinivuoden jaavat taakse. Kukaan ei oleta sinun tietavan jo tarkkaan omakotitalosi nelioita tai sijaintia. Kuitenkaan nuori ei koe turhautumistakaan, silla autoa saa ajella vapaasti, kunhan kortti loytyy lompakosta. Eika sinulla ole minkaanlaisia paineita muuttaa omaan asuntoon, jollei tilanne niin vaadi. Voi vain elaa nuoruuttaan niin taysilla kuin jaksaa tai haluaa. Eika kukaan oleta sinun kayttaytyvan viela aikuismaisen jarkevasti joka tilanteessa. Mahtavaa!

Jokatapauksessa, syntymapaivani oli parempi kuin odotin.

Sattumalta loysin taman lasin kun kaupoilla kiertelin.
Tuli heti Eija mieleen, silla han rakastaa viinia!
Ja henkilokohtainen lasi viela horoskooppimerkin
ansiosta. Kukaan ei voi huomaamatta lainata tata
lasia. ;)

Koska Eijalla on sama syntymapaiva kuin minulla, menimme kaikki yhdessa myohaiselle aamiaiselle. Ja saa oli aivan ilmiomainen. Ulkona oli mukavan lammin ja aurinko paistoi. Kylella oli jokin kiukuttelu vaihe paalla, mutta Chris sen sijaan puhui taukoamatta. Ja selitti kaikenlisaks minulle koko ajan jostain. Oli muuten harvinaisen hairitsevaa, etten kyennyt nakemaan Chrisin silmia aurinkolasien takaa. Asiaa pahensi viela se, etta katsoin aina itseani Chrisin laseista jos hanta pain katsoin. (Nyt ymmarran taydellisesti kavereitani, jotka vaativat minua ottamaan aurinkolasit pois paasta, kun he puhuvat minulle..)
Aamiaisen jalkeen menimme kavelemaan Farmer's marketille. Eli suomalaisittain vain torilla. Siella oli myynnissa kaikenlaisia vihanneksista marjoihin ja sanomalehtiin. Myoskin jonkin viinitilan mainostaja oli paikalla. (tottakai, kun viiniosavaltiossa ollaan!)

Kotiin paastya Chris valmistautui Kylen kanssa Kylen baseball harjoituksiin. Lahdin sinne mukaan katsomaan harjoituksia ja rentoutumaan aurinkoon. Harjoitukset kestivat ainakin puolitoista tuntia, enka tietenkaan tajunnut aurinkovoidetta ottaa mukaan. Hieman punoitin, mutta positiivisesti ajateltuna: Ei haittaa, maaliskuun 3, synttarit ja kesasaa.

Pohjassa viela erikseen drinkkiohje, jonka pitaisi
sopia ihmiselle, jonka horoskooppimerkki
on kalat.

Myohemmin tapasin Julian Theresian ja Katherinen Starbucksissa. Heti onnittelujen jalkeen he alkoivat kysella mita halusin tehda. Vaihtoehdotkin heilla oli valmiina! vaihtoehtoina oli kotibileet, baari tai yokerho. Ensimmaisena vastustelin kuitenkin kahta jalkimmaista vaihtoehtoa, silla taytin vasta 20. Erittain maireiden hymyjen kera Theresia vain totesi, etta on mulla ikaa, jos olen Johanna.. Noh siita se ajatus sitten lahti...

Ennen kun suuntasimme jatkamaan suunnitelmaamme, kaytiin katsomassa ilmataytteinen iso pomppulinnaliukumaki. Olisin halunnut menna hyppimaan, mutta lasten turvallisuuden vuoksi, en kaynyt edes kysymassa saisinko ottaa osaa lasten iloon. Ja olisi ollut muutenkin kallis 10minuuttia, silla se olisi maksanut 5 dollaria.
Jatkoimme matkaa Theresian kautta FedExille, ja sielta takaisin Theresian talolle. Vaikka kuinka yritimme olla reippaipta, olimme hieman myohassa sovitusta ajasta nahda muut illallisravintolamme edustalla.

Ravintolaksi valitsimme meidan kanta kuppilaa (eli Starbucksia) vastapaata olevan Johnny's Carlig ravintolan. Kukaan ei kuitenkaan valinnut valkosipulilla maustettua ruokaa, vaikka valkosipulin piti olla ruoan paaosassa.

Tytoilta sain rahapuun. Koska suunnitelmissani
on ostaa LongBoard, on taman tarkoitus
rahallisesti tukea ostostani.
Ja jos oikein hyvin hoidan puutani, kukat toivottavasti
muuttuvat aina vain isommaksi seteliksi
ja lopulta toivottavasti olisi kukkina
sadan dollarin seteleita.

Ja tottakai meista piti yhteiskuvakin saada. Eras miespuolinen tyontekija tarjoutui ritarillisesti ikuistamaan meidan tyttoporukan minun kamerallani. Ensimmaisena ohjeistin, kuinka kayttaa kameraa.Eli mista toimii laukaisu ja missa sijaitsee zoomaus ominaisuus. En tieda miten mies onnistui saheltamaan, mutta han ei saanut kameraa ensimmaisella yrityksella toimimaan. Ei vain uskaltanut painaa laukaisimen nappia tarpeeksi pohjaan.

Ohjeistin uudestaan. Opastin painamaan laukaisimen  napin puolivaliin, jolloin kamera tarkentaa ja antaa pienen merkki aanen, jonka jalkeen voi painaa pohjaan ja ikuistaa tilanteen.
Noh. mies yritti. Tuli lahemmas poytaa. Meni kauemmas poydasta. Zoomasi sisaan ja Zoomasi ulos. Yritti menna kauemmaksi poydasta.

Alkuun saan harjoitella talla skeittilaudalla.
Tytot vain kielsivat seisomasta sen paalla.
Kuulemma liian vaativa lauta.
Voisin satuttaa itseni.

Lopputulos: kaikki ei ollut mukana kuvasta, vaikka mies oli niin kaukana poydasta kuin mahdollista. Jostain ihmeen syysta han zoomasi vain liikaa sisaanpain. Lahtiessaan sanoi vain, etta joskus yla-aste aikoinaan kavi valokuvaus kurssin, muttei vielakaan hallinnut valokuvausta. Olin todella sanaton.
Myohemmin kysyimme erasta naispuolista tyontekijaa ottamaan kuvan. Ja suuret aplodit ja hurraukset! Han onnistui ENSIMMAISELLA yrityksella!
Hymyilytti joka kerta todella leveasti, kun kameran kanssa saheltanyt mies kaveli ohi...


Illallisen jalkeen suuntasin korkokenkaostoksille. Tyttojen painostuksen takia. He kun olivat paattaneet, etta mina pukisin paalleni mekon, kun yokerholle menisimme. Saimlla sain tytot hammastymaan kertomalla, etten omistaisi yhtaan mekkoa. En taalla, enka suomessa.
Ja pakkohan siistit kengat olisi olla. Muut kylla tarjosivat kenkia lainaan, mutta kun kaikkien koot ovat liian isoja nukkejalkaani...
Paasin kotiin, jatin lahjat ja ylimaaraiset tavarat huoneeseeni, ja suuntasinkin samantien ulos, silla Julia tuli hakemaan.
Sain mekkovaihtoehtoja. Paadyin vihreaan melko valjaan mekkoon. (jouduin siis vaihtamaan vaatteet autossa matkalla).  Eipas ole muuten ollut pitkaan aikaan niin epavarmaa oloa, kuin autossa menomatkalla mekko paalla. Muut kun hermoilivat kaikesta muusta, mina jannitin laina mekkoani.

Suuntanamme oli San Jose ja Studio8. Julian kaveri oli lisannyt meidat kutsulistalle, joten saastimme 20dollarin sisaanpaasy maksut. Ja koska liityimme toisen tyton syntymapaivaporukkaan, oli liikenteessa isompi joukko. Ja Julian kaverin esitellessa meita, han aina erikseen kertoi minullakin olevan syntymapaivat.
Seurueemme sai oman penkkialueen, jonne tuotiin erilaisia juomia. Ja juomat oli jo valmiiksi maksettu, joten saastimme siinakin pitkan pennin.
Julian kaveri piti tosiaan huolen, etta minulla oli koko ajan juotavaa. Saattoi vieda lasin kadesta ja todeta, etta synttaritytolla on oltava lasi koko ajan taynna.
Oli harvinaisen halpa ilta.

Liikenteessa taisi olla paljonkin syntymapaiviaan juhlivia, silla DJ;n kysyessa syntymapaivan viettajia, nousi yllattavan moni kasi ilmaan. Todennakoisesti puolet vain huijasivat, ja puolella syntymapaivana oli neljas paiva.
Sen jalkeen DJ soitti kappaleen, jonka aiheena oli synttarit ja niiden juhliminen. (harmi vain en tieda biisin nimea tai esittajaa. Haluan sen biisin itselleni!)
Ihmiset muutenkin vaikuttivat klubilla paljon mukavemmilta kuin Suomessa. Kukaan miespuolinen ei tuntunut pyytavan tanssimaan vain sen vuoksi, etta saisi kaadettua naisen myohemmin sankyyn (vaikka se todennakoisesti toimikin taka-ajatuksena). Ja jos kieltaytyi, ei kaksilahkeinen jaanyt roikkumaan mukana, vaan siirtyi suopuisasti seuraavaa kohdetta kiikaroimaan.

Klubi suljettiin jo 1.30am. Eli tallaiselle, joka rakastaa nukkumista ajankohta oli loistava! Klubilta kuitenkin matkasimme hieman reilun tunnin paahan omien kotikulmien laheisyyteen Livermooriin Ihopiin aamiaiselle. Mina ja Katherine matkasimme Julian kaverin kyydissa, kun muut olivan Julian autossa.
Paasimme Livermooriin reilua puolta tuntia ennen Juliaa, Nicolaa ja Theresiaa aikaisemmin. Heilla kuulemma oli jonkinlaisia ongelmia parkkipaikan maksun kanssa.

@studio8
Katossa roikkuva logo, ja taustalla screenit,
joilta pystyi stalkkaamaan ihmismassaa
tanssilattialla.

Jai todella mukava mukava paiva! Ja todella erilainen syntymapaiva. Enpa olisi uskonut 20vuotiaana tekevani mitaan sellaista, mita tuli tehtya ennen illallista...
Enka muuten vielakaan ole keksinyt, kuinka tytot onnistuivat puhumaan minut ympari ja olemaan suotuisa mekolle ja korkokengille...

@studio8