Koska sita saa mita tilaa.
Kaikki sai alkunsa viime viikolla, keskiviikko-torstai valisena yona. Herasin siihen, etta jokin kolisteli huoneessani keskella yota. Puoliksi unessa kaskin Crickettia (kissaa) lopettamaan kolistelun ja menemaan nukkumaan. Sen verran kykenin jarkeilemaan ja muistelemaan, etta eihan Cricket ollut huoneessani illalla, kun oven suljin. Unisen logiikan mukaan totesin kisulin kuitenkin olleen varmaan sangyn alla minun nukkumaan mennessani.
Kiitos yollisen heratyksen jouduin samalla kaymaan vessassa. Takaisin huoneeseen tullessa, paatin jattaa oven raolleen, jotta kissa paasisi ulos huoneesta, eika minun tarvitsisi enaa herata ovea avaamaan.
Aamulla, kun Kylekin oli viela kotona ennen koulua, olin toimistohuoneessa tietokoneella ja Kyle pelasi kaikessa rauhassa Wiita huoneessaan.
Taas kuulin samanlaista kolistelua vierestani, kui mita kuulin yolla.. Vireystasoni ollessa ainakin kertaa sata verrattuna yohon tajusin, ettei kolistelija missaan nimessa voinut olla kissa.
Nostin lattialla lojuvaa reppua, ja kerkesin pienen vilauksen nahda hannasta. Sen jalkeen katsoin, kun paniikissa oleva jyrsija juoksi niin kovaa kuin topposistaan paasi karkuun minua.
Suustani paasi muutama erittain ruma sana suomeksi. Enka voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olin ettei Kyle ymmarra suomea. Tai ainakaan kyseisia sanoja, silla Kylehan oli viela kotona, eika koulussa!
Jyrsija piiloutui Kylen huoneeseen, samalla kun Kyle yllattavan reippaasti tuli mun luo kertomaan etta luuli nahneensa jotain. Erittain lohduttavasti sanoin, ettei se ollut vain luuloa, vaan sinne oikeasti vilahti hiiri tai rotta. Paattelin jyrsijan olevan rotta, silla se oli liian iso ollakseen pieni ja suloinen hiiri.
Koska taloudestamme loytyy kaksi kissaa voi loogisesti ajatella kissan metsastysviettien auttavan ongelmassa. Kavin siis herattamassa Conradin kauneusuniltaan ja vein sen Kylen huoneeseen laittaen oven kiinni poistuessani huoneesta ja lahtiessa viemaan Kylen kouluun.
Takaisin palattuani Conrad vain maukui huoneessa haluten pois. Loukkaantui silminnahden, kun olin jattanyt raukkaparan yksin huoneeseen.
Ennen Conradin pois paastamista se jopa hieman haisteli vaatekaappia, mutta innostus loppui lyhyeen.
 |
| Suloisuus! |
Kyle: Ma haluun leikkia legoilla.
Mina: Kyl sa saat leikkia legoilla jos haluut. Joten leiki vaa.
Kyle: Mut ne legot on mun huoneessa.
Mina: Kyl sa saat ne ite haettuu.
Kyle: Mut ne legot on mun kaapissa.
Mina: Sa yltat kylla niihi. Et sa tarvii apua niide hakemiseen.
Kyle: En ma haluukkaa leikkia legoilla.
Koko ideana Kylella oli, ettei uskaltanut rotan takia huoneeseen menna. En tienny olisko pitanyt itkee vai nauraa, etta Kyle pelkaa rottaa, joka varmasti on enemman kauhuissaan Kylesta.
Loppujen lopuksi legot ei ollutkaan kaapissa, vaan alakerrassa.
Kylen leikki into kuitenkin loppui lyhyeen, silla Conrad oli Kylen kaapin ulkopuolella ja tuijotti kaappiin. Yritin auttaa Conradia loytamaan rotan. Otin kaikki edessa olleet vaatteet pois herran edesta, jotta kissa saattoi menna lahemmaksi saalistaan. Rotta loytyi. Ja Conradkin innostui siita. Suuri saalistaja kuitenkin onnistui havittamaan saaliinsa, kun katsoin hetkeksi pois pain. On siina meilla kissa!
Ei me sitten sita rottaa enaa loydetty. Muutamaa tuntia myohemmin kuulin kolinaa Eijan ja Chrisin huoneen pesuhuoneesta. Kun menin katsomaan, selvisi aanen aiheuttajan olevan se rotta. Se oli jotenkin saanut itsensa loukkuun suihkun lasiseinien sisapuolelle. Ja oli muuten harvinaisen suloinen otus. Hanta oli aivan alyttoman pitka suhteutettuna rotan kokoon.
Ja en kylla usko, etta meidan kissoja voi kissoiksi kutsua.. Toiselle kissalle on omat kauneusunet tarkeammat kuin suuri saalis, ja toinen kissa on liian prinsessa uhratakseen ajatustakaan tuoreelle lihalle, vaan menee mielummin ruokakupille, jonka olettaa olevan aina taynna..
No comments:
Post a Comment